Oletteko katsoneet HBO:n Taboo-sarjaa? Minäpä olen. Sarja kertoo hurjan ja koskettavan tarinan Tom Hardyn esittämän James Delaneyn kotiinpalusta 1800-luvun alun Lontooseen, jossa rappio ja synkkyys kukoistavat.

Inspiroidun vahvasti visuaalisista ärsykkeistä ja sarjan mustanpuhuva maailma lumosi minut täysin. Sarjan lavastus ja puvustus ovat täynnä harmaan eri sävyjä, mustaa, nokea ja tuhkaa.

Taboo-sarjan visuaalisuuden innoittamana halusin tehdä vuodevaatejutun, jossa ei olisi ollenkaan värejä eikä aikaa. Samalla tavoin kuin unet, sekään ei liittyisi tiettyyn vuoden-tai vuorokaudenaikaan eikä paikkaan. Ajatusta tuki se, että vuodevaatteissa trendit ovat jo pitkään puhuneet yksiväristen rouheiden, luonnonmateriaalien puolesta.

Päätin ottaa mukaan hyvin pienellä ja suppealla väriskaalalla valittuja laatutekstiilejä ja tehdä tilojen sijaan tunnelmia; kuvia jotka olisivat kuin unet, yhtä irrallaan leijuvia ja outojakin.

Tv-sarjan yhdessä jaksossa sumuisella, liejuisella rannalla on likainen lapsi. Koko kohtaus ja kuva ovat äärimmäiset kauniit, ja jotain samaa ajatttomuutta ja lapsen viattomuutta halusin tuoda sisustusjuttuun. Siksi jutun unennäkijä on pieni tyttö.

Untuvat taas ovat paitsi laadukas tyynyntäyte myös visuaalisesti äärimmäisen kaunis elementti. Tyynyn purkaminen studiolla ja siitä seurannut iso sotku oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoista.