No niin, perinnerakentamisesta ei niin tykkäävät, koittakaa kestää. Tiedossa jonkin aikaa paljasta hirttä ja pellavatilkettä, pölisevää lahoa ja sammaltäytettä. Olimme viikon remppaamassa mökillä ja kaivoimme sen hyvin paljaaksi. Nyt tiedetään kyllä mitä on minkäkin lattian alla ja välissä, missä on hirttä ja missä on lautaa, ja ennen kaikkea päästy kaikesta muovista eroon. Muovimatto ei ollut aiheuttanut mitään sen suurempia vaurioita, mutta kun seinät purettiin, ikkunoiden alta ja kuolleista nurkista löytyi vanhaa lahoa. Kuivaa onneksi ja se on nyt opittu, ettei se ole vaarallista. Tilalle vain uutta vanhaa hirttä ja vain ekovillaeristeitä. Vanhat ikkunat olivat valutelleet joskus vuosikymmeniä sitten sulamisvesiä seinän sisään ja pehmittänyt puuta pitkän aikaa. Nyt vaan moottorisaha soimaan ja uutta puuta tilalle.
Lattian täytteenä oli kuivaa sammalta, vanhat tuvan lankut oli vaihdettu alapohjaksi, sitten fyllingit ja sitten tuollaista pikkusta jämälautaa. Sen päälle on nyt hankittu uudet lankut, kunhan siihen vaiheeseen päästään.
Vanhat haltexit on revitty pois tapetteineen päivineen, jemmaan otin kyllä sellaisen ison palan, josta voin sitten rauhallisempina hetkinä liotella eri tapettikerrokset esiin ja muistoksi. Seinän välistä löytyi myös ikivanha lottokuponki, jota silloin pelattiin kuudella rastilla. Arvoimme seitsemännet ja huomiseksi vetämään. Saas nähä kuis käy.
Joka kolosesta on kaivettu myös keltaset villat ja kivivillat pois, ja tilalle laitetaan tuollaista pellavaeristettä. Ne muut kun ei vörki hirsitalossa, niillä kun tuppaa olla tapana saada vesi pisaroitumaan. Ja niin kuin rakennustarkastaja sanoi, keltanen villa ei kelpaa kuin hiirille ja talitinteille.
Vanhat listat on jo putsattu, paklattu, hiottu ja uutta maalia tulossa pintaan. Vielä ei yhtään sen valmiimpaa kuvaa tullut tästä viikosta, kyllähän tässä niin kävi, että kolmella saa kertoa kuvitellun remonttiajan ja määrän. Mutta jouluksi tuonne, lupaan minä!