Tänään ’koti-ikävän’ lomassa meillä oli omatoimiset kävelyharjoitukset. V on rakastunut timanttiimme (huomatkaa myös uusi hiekkapuhallus ja maalaus), siitä kun saa niin näppärästi otteen ja pystyy harjoittamaan tuota kävelyä tukea vasten. Ihan hissun kissun äidiltä salaa sitä jälleen pystyyn noustiin. Osasimme myös poimia donitsin lattialta niin ettei mitään. Ikeasta ostetut euron mukitkin olivat ihan ookoo mieleen, ei kuitenkaan voita noita rinkuloita.

Nyt mä alan olla jo aika innoissani tästä mahdollisesta uudesta kodista. Tänään oli jälleen yksi lähellä piti ilmoitus, joka loi uskoa. Ryhdyn koluamaan kuvakansiota ja hymistelemään ideoita. Kun ei kerta vielä ole uutta, niin ei myöskään mitään rajoja. Mielessäni minulla on kohta unelmakoti ja mikä parasta: Vlla pian oma huone!

Today we had this homesickness, but also some walking exercises. V loves our diamond (please note the new sand-blasting and painting), when she climbs up so easily with it and do the walking exercises. Carefully she climbed up again and mother couldn’t hear a thing. She learned also to pick up the donut on the floor. Ikea’s 1 euros play mugs were just ok, but couldn’t win the donuts.

Now I start to be little bit excited about this new home. Today I found one almost potential and that created the faith. I will browse my dream home -folders and enjoy all the ideas. When we don’t have a new home, we can be open minded to all ideas! Need to enjoy it – no barriers to anything. I guess this will be a good thing! And soon the dream comes true: V will get her own room.