Ai niin. Se minun intialaisella ruoalla kosiskelu päättyi lopputulokseen, jossa isi hoiti V ja äiti porasi naulakon seinään. Eihän sitä työtä jarruttanut kuin vanhanaikainen roolitus, jossa muka poraus olisi miesten hommia. Pyh. Se on laiskuutta sanon minä. Kaikki reikien porauttamiset, lamppujen vaihdattamiset ja laukkujen kannattamiset! Tämäkin homma onnistui nopeasti, vähemmillä kirosanoilla, onnistuneilla rei’illä ja loppusiivotuilla jäljillä. Sanoisin, että jatkossa meidän perheessä poraan minä. Lapsenhoito näyttää sujuvan isillä 10+.

Nyt naulakko koristaa Vn sängyn yläpuolista (kun meillä ei kertakaikkiaan ole muuta paikkaa). Tässä kodissa siinä pidettänee laukut ja joku juhlamekko oikenemassa, seuraavassa se saa sitten virkansa eteisessä. Ja näin se lapsiperheen arki muuttaa Varpusenkin kotipesää. Hillitty musta-valkoinen-ruskea linja on saanut väistyä väri-irrottelun tieltä. Varoitin jo aiemmin, että yksiömme näyttää pikkuhiljaa yhdeltä suurelta lastenhuoneelta.