Ehdittiin tänään vielä Wirkkala-näyttelyn viimeisille kolmelle aukiolotunnille. Vn itkuraivareiden säestämänä matka meni ei niin mukavasti, mutta onneksi näyttelyn anti oli kaiken väärti. Ja siis Vkin rauhottui heti, kun pääsi irti turvakaukalosta. Se on helvetinkone sen mielestä.
Veistoksia tuskin tarvitsee sen enempää hehkuttaa, mieshän on niin lahjakas ja sen lisäksi nero. Näitte varmasti pyhinä sen dokumentin telkkarista, sama joka pyöri nyt näyttelyssä? Sen jälkeen jos joku kaupunkilaispellemuotoilija kehtaa sanoa, että ammentaa ideat luonnosta…
Jos minun tarttisi nyt hankkia uudet aterimet, kääntyisin ehdottomasti tuohon Rosenthalille suunniteltuun Composition-sarjaan. Veitsi on täydellinen, noita muitahan siellä ei ollut nähtävilläkään. Myös A-studion ovet ottaisin enitaim. Vaikka tuohon olkkarin nurkkaan.
Niin ja ostin tietenkin jotain alakerran kaupasta, siitä lisää huomenna. Kauniita unia, Wirkkalan kuvia.

Tapio Wirkkala -exhibition ended today. Luckily we found time to get there, last 3 open hours. V’s scream accompanied our drive to exhibition – she thinks that safety seat is horrific! She calmed down right away when we arrived at and really enjoyed to round there.
I guess I don’t have to praise Wirkkala’s sculptor or designer career. I’m sure you know that man was talented, but also a genius! If I ever need new cutlery I would buy Wirkkala’s Composition for sure!