Graafikko Inka Bell: ”Luovin aika on ennen nukahtamista”

Vuoden Graafikko Inka Bell on tarkka minimalisti. Lapsi on tuonut hänen työskentelyynsä tervetullutta rentoutta.

1 Pyrin päästämään irti

”Teen ensin kuvan tietokoneella ja painan sen sitten käsin. Taidegrafiikkaa tehdessäni tykkään yhdistää nykyaikaisia kuvanluontikeinoja, kuten vektorigrafiikkaa ja perinteistä painotekniikkaa. Minun tapauksessani se on useimmiten serigrafia eli silkkipaino.

Inka Bell, 36, valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vaate­suunnittelun kandidaatiksi 2004 ja graafisen suunnittelun kandi­daatiksi 2008. Työskentelee pääasiassa taide­grafiikan parissa, tekee satunnaisesti graafikon töitä. Kuva: Pekka Holmström/Otavamedia

Pyrin eroon siitä, että tavoittelisin taiteellisessa työskentelyssäni ja sen lopputuloksessa samanlaista täydellisyyttä kuin graafisessa suunnittelussa. Taidegrafiikassa virheet ovat usein koko juju. Käsin vedostettaessa jokainen työ on vähän erilainen, siinä on inhimillisyys mukana. Tämä on ollut minulle vaikeaa. Yritän kuitenkin antaa tilaa myös sattumille.

Mieheni Chris Bell on hänkin graafikko. Monet graafikot ovat millintarkkoja, minäkin, mutta häneen verrattuna olen suorastaan holtiton.”

2 Rauhallista elämää

”Luovin aikani on juuri ennen kuin nukahdan illalla. Tein joskus töitä läpi yön, mutta en enää pysty sellaiseen. Minulla on 2,5-vuotias lapsi, joten työaikani on rajoitettu. Tarkkuuteni on hellittänyt lapsen myötä, ja minusta se on tosi hyvä asia. Omaan tekemiseen on tullut tasoja ja ulottuvuuksia.

Nykyään silkkipainoseulassa käytetään polyesteriä. Aiemmin materiaali on ollut silkkiä tai jopa hiusta. Kuva: Pekka Holmström/Otavamedia

Toimistoaikana työskentely ei ole minulle ongelma. Voin istua, keskittyä ja tarkoituksella luoda, en vain odotella inspiraatiota. Taiteilijaelämä sellaisena kuin se monesti ymmärretään, on minulle tällä hetkellä vierasta. Pidän rauhallisesta elämästä.”

3 Lisää kolmiulotteisuutta

”Taidegrafiikka ja graafinen suunnittelu ovat kaksi aivan eri asiaa, vaikka minulle niissä on paljon samoja elementtejä. Graafisen suunnittelijan tutkinto on yleispätevä ja koulutuksella pystyy hallitsemaan monia asioita. Freelancerina on helppo tehdä keikkoja.

Tunnen olevani omassa elementissäni, kun löydän tilaisuuden taidegrafiikan tekemiseen. Jatkotyöstän vedoksiani yhä enemmän kolmiulotteisiksi ’veistoksiksi’. Pidän siitä, että painamisen jälkeen on vielä yksi ennalta arvaamaton työvaihe, joka saattaa muuttaa koko työn luonteen. Pyrin löytämään uusia keinoja hyödyntää paperia ja sen eri puolia.”

+ Tyhmä kysymys

Mitä väriä et voi sietää?

”Limenvihreää. Toisaalta, kun tarpeeksi kauan inhoan jotakin väriä, se hiipii pikku hiljaa töihini. Näin kävi oranssin ja ruskean kanssa, mutta tuskin limenvihreän. Vihreän värin sävyt ovat todella kauniita esimerkiksi viherkasveissa. Juuri nyt käytän paljon keltaista. Lempivärini on tummansininen, joka kulkee aina mustan ja valkoisen mukana.”

Juttu on ilmestynyt Dekossa 4/2018.

Keskustelu

Pääset kommentoimaan juttua kun olet kirjautunut.

Rekisteröidy

Vastaa

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti