Työtehoseura perustettiin vuonna 1924 edistämään naisten vapauttamista kotitaloustöistä tuottavampaan työhön. Kaupunkikeittiöön 
tuli 1930- ja 40-luvuilla sinkkilevyllä päällystetty tiskipöytä, jossa oli kaatoallas. Ruotsalaiset kehittivät samoihin aikoihin pöydällä pidettävän kuivaustelineen, mutta se ei saanut meillä jalansijaa. Suomessa astiat kuivattiin edelleen mieluiten käsin.

Työtehoseuran tutkimuskeskuksen kotitalousosaston päällikkö, kotitalousopettaja Maiju Gebhard, keksi vuonna 1944 sijoittaa kuivaustelineet tiskipöydän yläpuolelle kaappiin. Siellä astiat saivat valua kuiviksi, ja yksi kodinhoidon työvaihe jäi väliin. Laskelmien mukaan perheenäiti käytti tuolloin tiskaamiseen ja kuivaamiseen lähes 30 000 tuntia elämänsä aikana. Kuivauskaapin ansiosta aika puolittui.

Metsäteollisuusyhtiö Enso-Gutzeit aloitti astiankuivauskaapin valmistamisen vuonna 1948. Aluksi kaapin ritilähyllyt olivat puuta. Puhtaanapito helpottui huomattavasti 50-luvulla, kun hyllyjä alettiin valmistaa muovipäällysteisestä teräslangasta.

astiankuivauskaappi

Kuva: Sami Repo

Astiankuivauskaapin yleistyminen johti koko keittiön muutokseen. Vuonna 1948 työtehomessuilla esitellyssä ihannekeittiössä oli kuivauskaapin lisäksi tiskialtaat, juokseva kuuma ja kylmä vesi, sähköhella, pyörivä kattilakulmakaappi, pyyhekaappi sekä korkea keittiöjakkara. Keittiökalusteiden teollisen valmistuksen myötä astiankuivauskaappi yleistyi nopeasti myös maaseutukodeissa.

Maailmalle suomalainen keksintö ei juuri ole levinnyt.

Juttu julkaistu Dekossa 2/13.