Tämä asunto oli ensimmäinen jota kävin katsomassa, kun oman asunnon hankinta alkoi olla realistista. Sen jälkeen kävin muutamissa muissa näytöissä, jotka vain vahvistivat tunnetta siitä että olin jo löytänyt ”sen oikean”. Puotilassa sijaitsevan 60-luvun kerrostalon henki oli hyvä ja asunto muistutti paljon ensimmäistä lapsuudenkotiani – rakastuin siihen välittömästi. Kaikki vain napsahti kohdilleen. Kuuden kuukauden kypsyttelyn jälkeen minä sekä asunto aloimme vihdoin olla valmiita remonttiin.

Ensimmäisenä asunnossa astuu pitkään ja valoisaan eteiskäytävään, joka johtaa kahteen makuuhuoneeseen, perällä olevaan keittiöön, kylpyhuoneeseen, isoon komeroon, sekä vasemmalle puolelle avautuvaan olohuoneeseen. Kaikki huoneet ovat tilavia ja valoisia eikä hukkaneliöitä tunnu löytyvän mistään. Pohjaratkaisu on täydellinen.

Vaikka asunto on sellaisenaan ihastuttava, löytyi sieltä myös korjattavaa ja remontoitavaa.
Keittiön maalattujen kaakelien maali on rapissut ja säilytystilaa ei ruoanlaiton intohimoiselle harrastajalle ja ruokakuvaajalle ole alkuunkaan tarpeeksi. Valkoiset kaapinovet pitkillä metallivetimillä ovat perustyylikkäät ja varmasti monen mieleen, mutta niihinkin huomasin kaipaavani lisää persoonallisuutta.

Kaikista selkein remonttikohde oli alusta alkaen kylpyhuone. Pieni tila on täynnä pinnasta vedettyjä putkia, suihku ja allashana yhdistyvät samaan termostaattiin, peräseinällä komeilee vanha ja ränsistynyt rättipatteri eivätkä epämääräisen kellertävät ja perinteiset kaakelitkaan viehätä. Tunsin kylpyhuoneessa astuneeni ihastuttavasta kodista huonokuntoiseen opiskelija-asuntoon.

Asunnossa kuitenkin on myös paljon asioita, jotka saivat minut siihen rakastumaan.
60-luvun vanhat vaatekaapit ja vetimet olivat suora paluu lapsuuden kaapistoihin (ne ovat niin kauniit)! Myös alkuperäiset listat, leveät ikkunalaudat, hyväkuntoinen ja vaalea parketti sekä alkuperäiset valokatkaisimet ovat niitä pieniä yksityiskohtia, jotka tekevät asunnosta persoonallisen. Harvassa asunnossa omistaja toisensa jälkeen osaa arvostaa ja säilyttää sen alkuperäisiä piirteitä ja rakentaa asunnosta kodin sen henkeä kunnioittaen. Tuntuu, että olen löytänyt aarteen.

Monen kuukauden pohdinta on tehnyt hyvää, sillä omat ajatukset ja suunnitelmat ovat ehtineet muuttua useasti ja jo ennen remontin alkamista olen oppinut paljon. Nyt suunnitelmat alkavat kuitenkin vihdoin selkeytyä ja olen valmis ensimmäisellle remonttimatkalle ensimmäisen asuntoni kanssa.