Joskus saamattomuus kannattaa…
 
Nykyinen makuuuhuone oli ennen lastenhuone.
Kahden oven väliin jäävään seinään, karmien yläreunan korkeudelle viritetty
 Ikean verhovaijeri on peruja siltä ajalta.
Siinä oli ripustettuna lasten taideteoksia ja milloin mitäkin.
Huonejärjestys muuttui, mutta verhovaijeri jäi.
Ilman kummempaa syytä.
(kuin ehkä laiskuus paikata seinään jäävät jäljet)
Pitkään se on ollut ihan virattomana.
Kunnes keksin ripustaa siihen aina seuraavan päivän vaatetuksen.
Tai ne kaikki pähkäilyn alla olevat vaihtoehdot 😉
Todellisuudessahan siinä roikkuu ne edellisten ja seuraavien päivien
vaatteet sulassa sovussa.
Samaan tapaan kuin olisivat mytyssä tuolin karmilla.
Tyhjennys tapahtuu kun vaijeri huutaa hoosiannaa.
Ei ehkä esteetikon unelma, mutta hei ääreiskätevää!
 
Kuvassa on muuten mun tänhetkiset lempparivärit.
Viimisimpänä vihreä.
Lapsuudentraumat alkaa näköjään hellittää ja pahapaha mielikuva
 vihreästä poolopaidasta haalistua.