Uusi petikaveri.
Tai oikeestaan kaksin kappalein.
Annon Siru ja Raita pussilakanat.
Sulo Vilen syndrooma iski kun -40% alekuponki kolahti postilaatikkoon.
”Kun sai niin halvalla”.
Pirteet on. Hyvä että edes joku.
 
Lapsuudenkodissa oli onni nukkua aina mankeloitujen lakanoiden välissä.
Se jos mikä on arjen luksusta.
En tosiaankaan jaksa silittää lakanoita.
Tai juuri muutakaan.
Ennen silitin melkein kaiken.
Se oli aikaa ennen lapsia.
Viimeksi kun kaivoin silitysraudan kaapista, niin viereen
 ilmestyi hämmästynyt silmäpari.
”Äippä, mikä toi on?”
 
Vastasin totuudenmukaisesti.
Tai ainakin melkein.