Kello neljä aamulla.
Pieni mies seisoa tönöttää sängyn vieressä.
 
V: äippääääää.
Ä: no?
V: moi.
Ä: no terve. nyt on yö. mikä on?
V: mä näin pahaa unta.
Ä: hae oma tyyny ja tuu tänne.
V: no joo (onnellinen hymy kasvoilla)
 
Siinä ne tapittaa kaks nappisilmää pimeydessä.
Pyörintää ja hyörintää.
Jalkoja ja käsiä riittää.
Kunnes nukahtaa.
Hyvä että edes joku.
 
Ei tarvii lukea enää Dinosaurus-kirjoja iltasin.
Tyhmä minä.
Tää päivä on menny löperöksi.
Krapulaksi ilman viinaa.
Mä oon liian vanha tähän.
Ugh.
 
PS.oli mulla fiksumpikin postaus mielessä tälle päivälle.
Ei pystyny. Ei kyenny.
Korvaan sen huomenna.