Heti ens alkuun pitäisi kai korjata tai tarkentaa hieman asiaa.
Noviisi kun olen nimitän projektiani entisöintiprojektiksi, vaikkei se sitä ihan kirjaimellisesti ole.
En ole nimittäin palauttamassa Akaksi nimetyn jakkaran alkuperäistä olemusta.
Kyseessä on pikemminkin kunnostus, joka tapahtuu Työväenopiston entisöintikurssilla.
Tässä kohtaa mainittakoon myös se että aiempaa kokemusta vastaavista puuhista ei ole, joten pahoittelut jos terminologia ei osu ihan kohdilleen.

No niin, mutta kyseessä on siis tuoli, palli, jakkara, jakka eli Akka.
Akalla on maalia komiat neljä kerrosta.
Valkoista, vihreää, sinistä ja pahnan pohjimmaisena punaista. Ei mikään vaatimaton tapaus.
Niinkuin kuvasta näkyy.



Akka ennen projektia

Visioni Akasta valmiina on valkoinen jakkara, jossa on turkoosit ”kulutukset”.
Sitä kohden mennään…eikun tuulta päin!

Part1

Ensimmäisellä kerralla aloitin raaputtelemalla jo puoliksi irti olevaa ja pahasti hilseilevää maalipintaa.
Sen jälkeen hioin (varovasti?) tasohiomakoneella ja koitin tavoittaa maalikerroksista turkoosin värin johon ihastuin. Jatkoin työstämistä käsin hiomalla.
Oikean värin esiin saaminen osoittautui varsin haasteelliseksi, käytännössä mahdottomaksi.
Näkyviin tuli myös ei toivottua punaista 🙁
Haluamaani lopputulosta ei saavutettaisi tällä tekniikalla, hmmmm….
Noin viiden tunnin näpertelyn jälkeen palattiin lähtöpisteeseen.
Akka sai pintaansa ohuen  kerroksen valkoista ja jäi viikoksi odottelemaan kohtaloaan.
Lievää ylämäkeä, muttei me Akan kanssa oltu moineskaan.
Kameran pahus unohdin ottaa ensimmäisellä kerralla mukaan, joten eri työvaiheista ei ole todistusaineistoa.




Akka vaiheen 1 jälkeen

Part2

Pähkäilyä ja pähkäilyä. Sitten toimintaa.
Lopputulosta koitettiin nyt saavutella toisella tekniikalla.
Edellisellä kerralla maalatun valkoisen maalipinnan alta kuulsi mukavasti turkoosia.
Koska turkoosin värin kaivaminen maalipintojen alta oli mahdotonta, niin päädyin maalaamaan turkoosia päälle.
Värin sekoitin opettajan opastuksella vihreästä pigmenttijauheesta ja sinisestä alkydimaalista.
Nämä löytyivät jostain kaapin perältä.
Oikea sävyn löytäminen kesti aikansa, mutta pääsin mielestäni hyvin lähelle oikeaa väriä.
Koitin saada aikaiseksi vaikutelman kulumista maalaamalla jalkoihin kohtia, joiden voisi kuvitella kuluneen käytössä. Maalaamisen jälkeen hioin käsin hiekkapaperilla. Ja maalasin. Liikaa maalia ja liian vähän maalia.
Maalasin ja hioin mahdollisimman aidon lopputuloksen saavuttamiseksi.
Tätä vaihetta olisi voinut jatkaa loputtomiin.

Istuinosalle en tässä vaiheessa ollut tehnyt mitään ja Akka näytti jotenkin valjulta ja suorastaan huonovointiselta.
Päätin ottaa opettajan vinkistä vaarin ja kokeilla istuinosan maalaamista yksiväriseksi. Turkoosiksi.
Ainahan sitä saisi hiottua ja maalattua päälle.
Ratkaisu oli hyvä. Akka sai kaivattua särmää!



Akka vaiheen 2 jälkeen

Mukana kuljetan ns.taskukameraa, joten kuvien laatu ei päätä huimaa.
Esim. kulutukset jaloissa ovat luonnossa huomattavasti näkyvämmät.
Ensi kerralla sitten kunnon kamera mukaan.

Näiden parin kerran jälkeen olen oppinut seuraavaa.
Kaikki ei mene niinkuin Strömsössä.
Ole rohkea, peloton ja kokeile. Aina voi maalata uudelleen ja palata alkuun 😉
Ja käytä hanskoja. Se on muuten vaikeaa. Toiselle kerralle ostin sellaiset, mutta vähälle käytölle jäivät.
Tämä homma vie mennessään. Nyt on jo Akkaa ikävä ja mielessä välkkyy seuraavat projektit.
Onhan Akalle saatava Ukko!
Mutta peruna kerralla.

Tervetuloa seuraamaan särmän Akan part3!